*

LanaKortie Politiikan sivuja

MIKSI SUOMI EI SUOSTUNUT STALININ VAIHTOKAUPPAAN?

Kuulin väitteitä että suomen HALLITUS oli KORRUPTOITUNUT

Natsi-Saksa tarvitsi sotilaita Venäjän valloittamiseksi ja sai niitä suomalaisista.

Entä mikä tilanne on Naton kohdalla?

NATO ON SUURPÄÄOMAN ETUJA VALVOVA sotilaslitto.

Saadaanko suomalaisia NATOON?- vaikka kansan enemmistö on Nato-jäsenyyttä vastaan.

Henry Björklid kertoo suomalaispoliitikkojen SUOMEN NATOON SAAMISESTA

että sen jälkeen
MAANSA MYYJÄT SAAVAT KORKEITA JA HYVIN PALKATTUJA VIRKOJA.  Raha puhuu.

”Voi olla että niiden kansankunnan näkyvimpien VAIKUTTAJIEN tai heidän bulvaaniensa, jotka kiivaimmin puhuvat ja toimivat Nato-jäsenyyden puolesta

PANKKITILEILLE ON TULLUT TILISIIRTONA SUURIA TALLETUKSIA”, kertoo Taivalsaari kirjassa ”Unohdettu viisaus”

Suomi aikoinaan ei suostunut Stalinin ehdottaman alueiden vaihdoksiin.

STALIN OLI HUOLISSAAN ETTÄ HITLER HYÖKKÄÄ VENÄJÄLLE

ja koska Pietari oli "kiven heiton" päässä silloisesta Suomesta, omien alueiden turvaamiksi Stalin ehdotti Suomelle 2 kertaa suuremmat alueet vaihdoiksi, koska ei halunnut sotaan.

Mutta miksi Suomi ei suostunut Stalinin ehdotukseen?

- Kuulin väitteitä että Suomen HALLITUS oli KORRUPTOITUNUT Natsi-Saksalla ja sen takia Suomi ei suostunut.

NATSI-SAKSA TARVITSI SOTILAITA VENÄJÄN VALLOITTAMISEKSI JA SAI NIITÄ SUOMALAISISTA!

Natsi –saksa ei halunnut suomelle itsenäisyyttä, vaan suomen sen Fasistiseksi Osavaltioksi <-

Miksi Saksa ei olisi halunnut korruptoida Suomen silloin? - Sehän olisi niin helppoa pienen korruption maksun kautta hyväksikäyttää suomalaisia.

Eero Taivalsaari kirjassa ”Unohdettu viisaus” kertoo alueiden vaihdoksista tarkemmin, että:
TOINEN MAAILMANSOTA OLI SYTTYNYT 1939 VUODEN ALUSSA.

Jo edellisen vuoden puolella Neuvostoliiton johto oli ehdottanut Suomelle neuvotteluja aluevaihdoksista. Niillä NL ilmoituksensa mukaan halusi turvata Pietari-Leningradin turvallisuuden. Mutta neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Lokakuun alussa 1939 aloitettiin uudet neuvottelut. Paasikivestä tuli Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja.

Ennen lähtöään Moskovaan Paasikivi tapasi Mannerheimin, joka oli huolissaan jännittyneestä tilanteesta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Hän suhtautui pessimistisesti mahdolliseen sotaan.

Mannerheimin korosti, että meidän on tunnustettava Venäjän valtakunnan legitimiset edut ja koettava niitä tyydyttämään.
Hän oli valtakunnan johdossa olevista ainoa, joka Paasikiven tavoin ymmärsi realiteetit ja välttämättömyyden taipua neuvostojohtajien, Stalinin ja Molotovin vaatimuksiin.

Syksyä 1939 ja sitä seurannutta Talvisotaa J.K.Paasikivi pitää Suomen 800 vuota kestäneen historian suurimpana onnettomuutena.

Hänen mielestään tuon puoli vuotta kestäneen ajanjakson seurausvaikutukset synkkyydessä ja kohtalokkuudessa ylittivät 1700-luvun Suuren Pohjan sodan, Isonvihan.

Mitä NL:n johto vaati Suomelta syksyllä 1939? NL halusi siirtää Karjalan Kannaksella rajaa jonkin verran lännemmäksi ja vaihtokaupassa tarjosi Suomelle kaksi kertaa suuremman maa-alueen Itä-Karjalasta. Kannaksella kysymys oli Pietari-Leningradin turvaamisesta.

Paasikiven tehtävä oli alun alkaen toivoton. Suomen ulkoministerinä toimi Eljas Erkko, joka samalla oli Helsingin Sanomien pääomistajana ja puolustusministerinä maalaisliittolainen maanviljelijä Juho Niukkanen, Paasikiven mukaan  molemmat ”olivat  alusta loppuun jyrkästi vastustavalla kannalla”.

Ulkoministeri Erkko ei lähtenytkään Moskovaan. Se oli ensimmäinen virhe Suomen puolelta.
Moskovassa käytiin loka- ja marraskuun kuluessa kolme neuvottelua aluevaihdoksista.

Aluksi neuvostojohto tarjosi Suomelle Baltian maiden tapaan avunantosopimusta, mutta sen tarjouksen Stalin veti pois jo ensimmäisessä kokouksessa, kun Paasikivi sanoi ei. Stalin tinki neuvottelu neuvottelulta vaatimuksistaan. Neuvottelujen Suomen puolelta annettiin katketa.

Suomi sai tukea Yhdysvalloilta ja Pohjoismailta. Kreml tiesi että tuki oli vain sanoja, joiden takana ei ollut aseellista voimaa. Ulkoministeri Erko uhkasi erolla, mikäli hallitus ei pysy hänen takanaan. Hänen mielestään Suomen puolustusmahdollisuudet eivät ollenkaan heikot, vaikka sotilasjohto oli perusteellisesti sillä kannalla että Suomi sodan häviäisi.

Varustautuminen oli kauniisti sanottuna vaatimattomalla tasolla, sillä Suomella ei ollut edes panssarivaunuja.

NL provosoi sodan alkamaan 1939 lopussa.

Mannerheim: ”kaikki erehdyksiä eri hallituksemme ja eri eduskuntamme ovat tehneet, sitä ei kukaan jaksa luetteloida eikä katkeruudeltaan kykenee sitä tekemään.

Kaikki ministerit ja kansanedustajat olisi nyt pantava edes yhden viikon ajaksi makaamaan ampumahautoihin Summassa, Kiviniemessä ja Koukkuniemessä”

Paasikivi: ”Sotamme on, kuten sanottu, myrkyttänyt suhteemme Kremliin ja vaatii kauan aikaa, ennen kuin myrkytystilasta selvitetään”

Ja s. 272 Eero Taivalsaari jatkaa että Venäjällä ei ollut tarkoitusta vallata Suomen.

Tämän todisteeksi/ vahvistukseksi se luovutti Moskovan rauhassa takaisin Petsamon, jonka pohjoisosan NL oli sodan aikana vallannut ja jonka se rauhassa olisi voinut ottaa itselleen.

1700-luvun alkupuolella Suuren Pohjan sodan jälkeen Venäjä piti Suomen Suomea halussaan kahdeksan vuotta, mutta Pietari Suuri luovutti sen ilman mitään pakkoa takaisin Ruotsille

Paasikivi, kuten Sprengtporten näkee Venäjän Suomen -politiikan nojaavan siihen että Suomi on itäiselle suuravallalle hyödyllisempi itsenäisenä maana kuin vaikeasti hallittavana osana Venäjää.

Juuri Baltian maiden kohtalo, kun ne joutuivat nopeasti NL:n miehittämiksi, annettuaan neuvotteluissa periksi on argumentti, jolla Talvisodan oikeutusta on perusteltu, mutta Paasikiven mielestä niiden itsenäisyys lepäsi epävarmalla perustalla. Paasikivi viittaa siihen että jo 1920-luvulla virolaiset itse ajattelivat näin.

Myös Aleksanteri I:n menettely Suomen suhteen kertoo Paasikiven mukaan samaa. Suomi sai erikoisaseman, autonomian, koska sitä ei pidetty Venäjälle välttämättömänä osana, samanlaisena kuin muu Venäjä.

Tiedetään että vastoin sotilaiden kantaa Stalin keskeytynyt Talvisodan päätöksellä ryhtyä rauhanneuvotteluihin Moskovassa varhaiskeväällä 1940, vaikka NL:n sotilasjohto sen sijaan oli halunnut valloittaa saman tien koko Suomen.

Toisin kuin Suomessa kuviteltiin, Talvisota ei nostanut maamme arvostusta venäläisten silmissä. Päinvastoin, Neuvostoliitossa tiedettiin nyt, että Suomi voidaan koska tahansa ottaa haltuun. Se synnytti Molotovissa ja apulaisministerissä Vysinskissa röyhkeyttä ja ylimielisyyttä.  

Jatkosodan ja Talvisodan välissä oli 15 kuukautta kestänyt rauha. Jatkosota alkoi Saksan hyökkäyksellä 22.6.1941. Vuoden 1942 alussa Ruotsin valtiojohdossa vallitsi mielipide, että Saksa kärsii tappion ja vaikka Suomessa Saksaan luotettiin yhä, ylipäällikkö alkoi olla huolissaan. Armeijan keskuudessa haluttiin rauhaa ja Paasikivi kirjoittaa, että vankilat olivat täynnä rintamakarkureita.

Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kertoo että Valtakuntamme vanhojen rajojen ylittämistä jermujen keskuudessa pideltiin jopa rikollisena tekona.

Vuoden 1944 alussa Paasikivi lähti hallituksen toimesta ensin Tukholmaan ja sitten Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Paasikiven mielestä Kremlin rauhanehdot olisi pitänyt hyväksyä, myös Mannerheim oli samalla kannalla ja piti ehdot kohtuullisena ja asiallisena.

Presidentti Rydille ja Linkomiehen hallitukselle rauhansopimus ei kelvannut; suomalainen lehdistö haukkui Suomen valtiojohdon typeryyttä.

Voi tapahtua jotakin… Jälleen odotettiin ”ihmettä”. Neuvostojoukot tekivät läpimurron Karjalan kannaksella kesäkuussa 1944.  Paasikivi tilittää katkeruuttaan: ”Mitä hyötyä meillä on olut siitä, että
sekaannuimme Saksan sotaan Neuvosto-Venäjää vastaan? Ei mitään hyötyä, mutta tavatonta vahinkoa.

Myöhemmin Paasikivi kahteen otteeseen toteaa, että jos maaliskuussa olisi hyväksytty Kremlin rauhanehdot, olisi säästetty 10 000 miestä, jotka kaatuivat Kannaksella ”turhaan”, hän kirjoittaa.

Tavatessaan ulkoministeri Henrik Ramsayn Paasikivi antaa tämän kuulla kunniansa: ”Teitä, Rytiä ja hallitusta tullaan ankarasti arvostelemaan. Teitä tullaan kiroamaan, kun olette vieneet maan tähän”.

Suomen ja Neuvostoliiton kesken tehtiin välirauha syyskuussa 1944.

”Presidentti Risto Rydin sotasyyllisyys ei ole kiistanalainen. Kesäkuussa 1944 hän antoi Saksan ulkoministeri Ribbentropille henkilökohtaisen kirjallisen sitoumuksen siitä, että Suomi taistelee Saksan rinnalla loppuun saakka.

Sitä oikeusministeri Urho Kekkonen piti valtion petoksena” – kirjoittaa Eero Taivalsaari kirjassa ”Unohdettu viisaus” v. 2010 ISBN 978-952-67391-0-6

Lana Kortie

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat